Realistisesti kehitysyhteistyöstä

Esa Salminen: Köyhyyden ammattilainen (Johnny Kniga 2008. 255 s.)

Kirjailija Esa Salminen on antropologi, joka työskenteli vuosituhannen alussa Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan palveluksessa Sambiassa. Salmisen esikoisromaani Köyhyyden ammattilainen sijoittuu Sambiaan ja päähenkilö on aika lailla kirjailijan näköinen nuori mies, joka tarinan alussa saapuu Sambiaan Kepan palvelukseen.

Realistisesti kuvattu kehitysyhteistyöntekijän arki, sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin ja havainnot kehitysyhteistyön merkityksestä turhautumisen tunteineen ovat varmasti kirjailijan omia kokemuksia. Kokemuksien pukeminen romaanin muotoon eikä dokumentaariseksi raportiksi on viisas valinta. Oletettavasti romaani tavoittaa useamman lukijan.

Kaunokirjallisilta ansioiltaan Köyhyyden ammattilainen ei yllä, eikä sen tarvitsekaan yltää, Finlandia-palkinto ehdokkaaksi, mutta sisällöltään romaani on antoisa.

Uskottavasti Salminen kuskaa lukijan kyydissään Sambian kuoppaisille teille, jossa ”humalaisen kuskin tunnistaa siitä, että tämä ajaa suoraan.” Alun ihmetys afrikkalaisen kulttuurin erilaisuudesta vaihtuu kokemusten kasvaessa kriittisyydeksi ja omalaatuiseksi raivo-rakkaussuhteeksi koko maanosaa kohtaan.

Lukuisilla yksityiskohdilla värittäen ja tarkkanäköisillä tulkinnoilla valaisten kertoja perehdyttää lukijan sambialaiseen todellisuuteen, ajatteluun ja maailmankuvaan, mutta myös valkoisen ihmisen sijaintiin afrikkalaisessa todellisuudessa. Kertoja esittää myös tiukan mielipiteensä kehitysyhteistyön laadusta. ”Ainakin Sambiassa kehitysyhteistyö on sittemmin kutistunut rahoitukseksi”. Tarinan fiktiivistä osuutta Salminen rakentelee ihmissuhteiden kautta: eri maista hankkeisiinsa tulleet valkoiset työntekijät kohtaavat, pareja muodostuu ja hajoaa. 'Piiri pieni pyörii' lienee myös todellisuudesta poimittu yhtälö, määräajaksi maahan saapuneet nuoret miehet ja naiset hakevat tukea toisistaan mutta sitoutumisella suhteisiin on parasta ennen päiväyksensä: kunnes pesti loppuu ja on aika lentää kotiin.

Romaanin lopussa päättyy myös kertojan pesti Sambiassa. Kaikkien tarinan päähenkilön arjen koettelemusten, malarian, ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunteen jälkeen päällimmäiseksi tarinasta nousee yllättäen kertojan ajatus: ”Afrikassa on niin paljon optimismia että se huimaa”.

Sirpa Sutinen